Sairas jo nuorena
Nuorenakin voi sairastua, juuri niin on käynyt Itämerelle. Sen murtovedessä elää vain pieni määrä lajeja ja ne ovat hyvin herkkiä ulkoisille häiriötekijöille. Sellainen häiriötekijä on esimerkiksi rehevöityminen, joka häiritsee meren systeemejä. Rehevöityminen aiheuttaa laajoja leväkukintoja, jotka kuoltuaan mätänevät pohjassa sitoen samalla itseensä happea ja näin ollen merenpohjan happivaje pahenee. Juuri alhaisen happipitoisuuden vuoksi monet lajit eivät voi elää Itämeressä.
Rehevöityminen johtuu pitkälti siitä, että maanviljelijöiden on lannoitettava kasvejaan voidakseen viljellä ruokaa meille Itämeren ympärillä asuville, ja osa lannoitteista valuu ojien ja jokien kautta pelloilta mereen lannoittaen näin myös meren kasvillisuutta. Viljeltävät kasvit pitävät fosforista ja typestä, jota siis joutuu myös Itämereen.
Osa Itämeren lajeista, kuten kasviplankton, viihtyy rehevöityneessä meressä kun taas toisille se tekee elämisestä vaikeampaa. Kuten maallakin elävät kasvit tarvitsee myös kasviplankton auringonvaloa ja ravintoa kasvaakseen – niitä ravintoaineita on fosforissa ja typessä. Rehevöitymisen vuoksi kasviplankton varastaa kaiken typen ja sen seurauksena muu kasvusto kärsii. Samalla todelliseksi pärjääjäksi on muodostunut sinilevä, joka ottaa tarvitsemansa typen suoraan ilmasta aivan merenpinnan yläpuolella. Nämä sinileväkasvustot ovatkin tuttu näky meren pinnalla muodostaessaan vihreänkeltaisen myrkyllisen sopan.
Tehtävärata
Leväkukinta on aivan luonnollinen ilmiö ja meren ekosysteemi on myös riippuvainen siitä. Sen sijaan on haitallista että alueilla, joilla lannoitus on aiheuttanut rehevöitymistä, leväkukinta on myrkyllistä ja saastuttaa merta. Tällöin kasviplanktonin määrä kasvaa nopeasti ja voimakkaasti. Sitä paitsi leväkukinnot voivat olla hyvin myrkyllisiä, varsinkin sinilevät!
